Niin – eihän täällä ole kuin minä

Etsin tai paremminkin tarvitsin erästä asiantuntijaani. Asialla ei ollut tulen palava kiire, mutta halusin hoitaa homman kuitenkin heti eteenpäin. Ajattelin, että soitan alaiselleni, mutta päätinkin lähteä tapaamaan häntä. Menin hänen työpisteelleen ja etsiskelin häntä sieltä. Avasin erään opetustilan oven – katsoin ympärilleni, käännyin pois ja ääneen totesin, että ”jaa – ei täällä ollutkaan ketään”. Ennen kuin ehdin sulkea oven, kuului opetustilan etuosasta ääni, joka sanoi ”Niin – eihän täällä ole kuin minä”.

 

Lähes lamaannuin, olin häpeissäni, minua nolotti – olin aivan mykkänä. Minut pelasti tästä tilanteesta se, että opetustilassa omissa tehtävissään ollut siistijä tunsi minut henkilökohtaisesti. Olimme tunteneet toisemme tuossa vaiheessa lähes kaksikymmentä vuotta. Hän sanoi minulle, että kaikki on hyvin – tiedän, että et tarkoittanut mitään kurjaa… Tämä anteeksianto oli minulle tarpeen. Jäin juttelemaan siistijän kanssa hetkeksi ja puimme tätä tapahtumaa jonkin verran. Miltä hänestä tuntuu, kun ei huomata, kuin olisi pelkkää ilmaa. Yhteisen tuokiomme jälkeen hän jäi askareisiinsa ja minä jatkoin asiantuntijani etsimistä. Me jatkoimme eteenpäin niin kuin ennenkin – ilman säröjä. Mutta minä jatkoin eteenpäin huomattavasti viisaampana kuin ennen. Taas entistä paremmin ymmärsin, että meillä jokaisella on oma tärkeä roolimme yhteisöissämme ja se, jos mikä on arvostettavaa.

 

”Ketju on juuri yhtä vahva kuin sen heikoin lenkki”. Jos ketju katkeaa, onko se heikon lenkin syy vai pitäisikö olla onnellisia siitä, että rikkoutunutkin lenkki oli ylipäätänsä olemassa – ilman sitä ei olisi ollut ketjua. Syytetäänkö heikkoa lenkkiä vai vahvistetaanko sitä kestämään? ”Ei oo viiva ehjä ilman jokaista pistettään” – hyvin pienikin asia voi olla osa suurta kokonaisuutta. Ilman sitä pientä ei olisi suurta koskaan muodostunut.

 

Minä uskon siihen, että vain yhdessä voimme saada aikaan jotain itseämme isompaa. Yhdessä tekeminen ei ole helppoa. Siinä jokaisen lenkin tai pisteen pitää ottaa huomioon vieressä oleva. Hyväksymällä, ymmärtämällä ja kunnioittamalla toisiamme meillä on mahdollisuus yhdessä tekemiseen. ”Kasvamme koko kylän voimalla” slogan kutsuu jokaisen osaksi yhteistä tekemistämme. Tuossa ajatuksessa on paikka meille jokaiselle.

 

En tiedä muutanko koskaan takaisin Keuruulle, mutta lähtemättömät jäljet Keuruu on pohjalaiseen poikaan tehnyt. Perheemme kaikki lapset ovat syntyneet Keuruulla. Muistelen ilolla Etelä-Keuruun kyläyhdistyksen toimintaa, kylän omia 24 tunnin hiihtoja, kylämme omaa koulua, Mikkolankankaan yhteisiä uudenvuoden ilotulituksia, Männistön nuorisoseurantalon hirvikeittoa – upeita asioita, joita tehtiin ja saatiin aikaan yhdessä. Se oli kasvua koko kylän voimalla eikä se olisi mahdollista ilman ihmisiä. Sellaisia ihmisiä, jotka ovat valmiita toimimaan porukalla. Muistelen lämmöllä futisjunnuja ja lätkäjunnuja – tyttöjä ja poikia. Mekin seurassa toimineet aikuiset saimme olla osa heidän kasvatustyötään vapaaehtoisen harrastustoiminnan kautta.

 

Tätä kaikkea Keuruulla on edelleen ja entistä vahvempana. Voi miten paljosta voimme olla ylpeitä. Lapsiperheiden paratiisi ei ole vielä valmis, mutta hyvällä alulla se on. Ajatelkaa – lapsemme ja nuoremme saavat käydä koulujaan puhtaissa tiloissa – se ei kaikkialla ole mahdollista. Entäpä Erkin jumppa – melko ainutlaatuista, että on tuollainenkin paikka olemassa. Te jokainen tiedätte jotakin ainutlaatuista – ryhdytään kertomaan niistä asioista eteenpäin.

 

Kutsun teitä kaikkia yhteiseen tekemiseen elinvoimamme eteen. Siinä yhteistyössä emme sano ”jaa – ei täällä ole ketään” vaan haluamme sanoa ”hei – mahtavaa – sinä olet täällä”.

 

Aurinkoisin terveisin

Jukka Kentala