Junantuoman juttuja

Vuonna 1991 elokuussa muuttokuorma lähti Hämeestä kohti Kauneinta Suomea, Keuruuta. Kuorman perässä körötteli autollansa Pohjoisvirran perhe kohden uutta tulevaisuutta keskisessä Suomessa.

Jotta tähän pisteeseen oltiin päädytty, oli monia muutoksia ollut jo ilmassa pitkin vuotta: Iso Kirja oli ostanut entisen vanhainkodin alueen Pohjoisjärven rannalta ja opiston toimintoja valmistauduttiin siirtämään Hämeestä Keuruulle. Asuntoa olimme hakeneet jo pitkään ja väliaikaisesti jopa asustelimme puoliso työpaikallaan Isossa Kirjassa Keuruulla ja perhe Rengossa. Lopulta löytyi laskeutumisasuntokin, mistä käsin haeskelimme uutta ja meille soveltuvampaa kortteeria.

Muuttaminen on aina oma prosessinsa senkin osalta, että uudella paikkakunnalla pitää rakentaa uusia tuttavuuksia ja uutta, paikallista ystäväpiiriä. Meille se ei kuitenkaan ollut mitenkään ongelmallista, kun työpaikan kautta työkavereita, tuttuja ja tuntemattomia oli yllinkyllin tarjolla. Perheen juniori tutustui paikallisiin lapsiin samantien ja täytyykin mainita, että niistä ystävyyssuhteista monet ovat säilyneet kestävinä ja kantavina aina nykypäivään asti. Kaveripiirit siis karttuivat nopealla tempolla, ovi kävi ja tulijoita ja menijöitä oli runsaasti – oli elämän sykettä heti alusta pitäen. Juurtuminen oli mutkatonta.

Keuruun luonto on silmiä hellivän kaunis: mänty- ja korpimetsät, järvet ja luontopolut. Oli helppo tuntea tulleensa meille soveltuvalle paikkakunnalle. Meidän perheemme elämään pikkukaupungin elämä sopii vallan mainiosti. Uskallan väittää, että Keuruulta löytyvät kaikki ne palvelut, joita me tarvitsemme ja jos joskus jotain ”suuren kaupungin sykettä” haluamme tavoitella, löytyy ihan käypäsen automatkan ulottuvilta Seinäjoki, Tampere ja Jyväskylä, eivätkä nuo Kuopio ja Helsinkikään kovin kauas täältä jää, vaikka vähän syrjässä ovatkin meikäläisen näkövinkkelistä.

Mietitäänpäs muuttoa nyt pidemmän matkan päästä ja pohditaan niiden osalta, jotka eivät ole muuttoihin rutinoituneita.  Muuttoruljanssin keskellä pitää muistaa jos minkälaisia juttuja: on postin muuttoilmoitus, uuden osoitteen ilmoitus sinne sun tänne, koulun tai päiväkodin valinnat, sähkösopimukset ja entisen irtisanomiset eikä vähäisempänä voi missään nimessä pitää sitäkään, että olisi mukava löytää heti sopiva asunto, johon tavaransa kantaa, jotta ei koko rulettia tarvitse heti pyöräyttää uudestaan.

Olisiko jonkin organisaation tehtäväkuvaan solautettavissa muuttoyhdyshenkilö tai minkä nyt tälle Maunolle tai Tiinalle haluatkaan tehtävänimikkeeksi värkätä. Olisihan se ollut aivan auvoista, jos olisin vain voinut soittaa jollekin Keuruulla ja kertoa tavoittelevani kolmiota rauhallisesta asuintalosta, läheltä palveluita, sisäilmaongelmia ei talossa saa olla, puulattiat – juu kyllä, sauna olisi kiva, mutta ei välttämätön jne. Olisihan siinä monta hikipisaraa helpommalla päässyt, vaikka toimihan se nytkin, kun pakko oli.

Veikkaan, että suattaisihan se olla niinkin, jotta joku Hemmo tai Helena muuttaisi mieluummin sellaiselle paikkakunnalle, jossa otetaan hövelisti koppi muuttohalukkaan toiveista ja avitetaan löytämään tuiki oudolla ja uudella alueella sopivammat kohteet, joista valita. Kiva lisä olisi myös tietää, minkäsortin harrastusta se meidän pikku -Matti voi alkaa puuhastelemaan uuden kaveripiirinsä kanssa. Kun oikein fiilistelen, olisihan se ollut aivan huippua, jos joku olisi jo siinä kohtaa vinkannut lähiruoantuottajista, paikallisista harrastuspiireistä ja lähellä olevista lenkkipoluista. Juu! Löytyy, löytyy netistä suurin osa, mutta ajattelepas, kun kahvikupin äärellä ystävällinen paikkakuntalainen kertoo livenä tuon kaiken, niin siinä sitä herkistyy ja tuntee kaivattuna kotiin tulleensa.

Aika on vierähtänyt ja tänä päivänäkin voin todeta viihtyväni tällä paikkakunnalla erinomaisesti. Puhallellaan edelleenkin yhteen hiileen ja ponnistetaan yhdessä uusiin saavutuksiin. Täällä on hyvä asua; Suomen keskellä, järven kainalossa, mäntykankaan huminassa.  Otetaan uudet tulokkaan lämmöllä vastaan ja pidetään toisistamme huolta.